Maailman toisella puolen – Nelli Kiinassa

Vaihto-oppilasvuosi ulkomailla kasvattaa, avartaa ja koettelee rajoja. Tässä blogisarjassa tutustutaan sibisläisiin maailmalla. Toisessa osassa tapaamme Nellin, joka on juuri palannut Kiinasta. Nellin vaihtovuosi jäi suunniteltua lyhyemmäksi koronavirusepidemian vuoksi. Nelli kertoo kuitenkin, mitä kaikkea hän Kiinassa oppi ja miten kiinan kieli sujuu.

Olen Nelli Mikkonen ja olin vaihdossa Kiinassa. Minulla oli monia maita, joihin olisin halunnut mennä Kiinan lisäksi, muun muassa Brasilia, Etelä-Afrikka, Japani ja Etelä-Korea. Brasilia ja Etelä-Afrikka eivät käyneet vanhemmilleni, koska heidän mielestään ne ovat liian vaarallisia maita. Japani ja Etelä-Korea eivät käyneet, koska Japaniin olin alkuvuodesta syntyneenä liian vanha ja Etelä-Koreaan ei järjestetty tänä vuonna vaihtoja. Vanhempieni mielestä Kiina oli hyvä kompromissi, sillä he ovat asuneet Kiinassa, ja heidän mielestään Kiina on turvallinen maa. Lisäksi halusin oppia kiinaa, koska kiinan kielen osaajia tarvitaan Suomessa enemmän ja kielestä on paljon hyötyä tulevaisuudessa. Minulle tärkein asia oli, että pääsisin tutustumaan johonkin vähän erilaiseen kulttuuriin ja pääsisin laajentamaan näkemystäni maailmasta.

Nelli ja ihastuttava kissa kiinalaisessa kissakahvilassa.

Kiinalainen kouluni oli kansainvälinen koulu, jossa suurin osa tunneista oli englanniksi. Koulussa oli lisäkseni toinen vaihtari Italiasta. Meistä tuli hyviä ystäviä hänen kanssaan. Tyypillisenä koulupäivänä heräsin 6.45 ja söin hostäitini minulle ja hostsiskolleni laittaman aamupalan. Lähdimme kotoa 7.30 ja kävelimme kouluun, joka oli kotiamme vastapäätä. Self study hour alkoi joka päivä 7.40, ja sen jälkeen koulu alkoi 8.10. Koulussa opiskeltiin normaaleja aineita, kuten matematiikkaa, biologiaa ja taloustietoa. Ruokailu alkoi 11.50 ja ruuaksi sai valita kolmen aterian välillä. Yleensä otin normaalin kiinalaisen kouluruuan, jossa oli riisiä, kolmea erilaista lisuketta ja keitto. Kerran yhtenä lisukkeena oli sammakkoa. 

Kiinalaisen uudenvuoden tarjoilut. 

Minulla ja toisella vaihtarilla oli joka päivä koulun lopuksi tunti kiinaa. Koulun varsinaiset tunnit loppuivat 16.30, ja sen jälkeen meillä oli vielä pakollinen after school activities hour. Itse harrastin tanssia ja lautapelikerhoa. Tanssitunneilla oli hiukan vaikeaa pysyä mukana, koska ne olivat täysin kiinaksi. Koulu loppui joka päivä 17.20, ja koulun jälkeen menimme hostsiskoni kanssa kotiin syömään päivällistä. Minun ei ollut pakko mennä iltatunneille, mutta hostsiskoni lähti päivällisen jälkeen vielä kouluun ja tuli kotiin yhdeksän maissa. Luokassani oli 20 ihmistä, jotka kaikki opin tuntemaan. Parhaita tunteja koulussa oli liikuntatunnit, koska silloin opin tuntemaan luokkalaisiani paremmin. Kiinalaiset oppilaat olivat todella kiireisiä ja he eivät kerenneet kaveerata muilla tunneilla tai välitunneilla. 10 minuutin välitunnit käytettiin usein luokassa nukkumiseen.

Temppeli, johon menimme vaihto-oppilaiden kanssa orientaatioleirillä.
Minä ja vaihtarikaverit viikonloppuna puistossa veneilemässä. Puistoissa oli paljon erilaisia aktiviteetteja joita teimme yhdessä viikonloppuisin.

Kohtasin pieniä ja suuria kulttuurieroja. Kiinalaiset esimerkiksi juovat veden lämpimänä. Kiinalaisilla on suuri tarve menestyä koulussa, ja paineet ovat paljon suuremmat kuin Suomessa. Tämä johtuu käsittääkseni siitä, että Kiinassa on niin paljon ihmisiä, että yksilön on pakko olla hyvä kaikessa päästäkseen hyvään kouluun. Kiinalaisilla nuorilla on vähemmän vapauksia, mutta toisaalta vanhemmat tekevät kaiken mahdollisen heidän puolestaan, jotta he menestyisivät koulussa ja elämässään.

Keltaisia koikarppeja. Niitä oli Kiinan puistoissa paljon.

Kiinassa minun ja hostsiskoni ei pitänyt tehdä paljon mitään kotitöitä tai ruokaa, koska hostäitini halusi, että keskittyisimme kouluun. Hän ei voinut uskoa, että vanhempani ovat päästäneet minut asumaan yksin 16-vuotiaana, mutta hän oli todella vaikuttunut minun kertoessa siitä, että Suomessa lukiolaiset nuoret ovat aika omatoimisia ja tekevät jopa töitä koulun ohella ja kesäisin. On kuitenkin ymmärrettävää, että Kiinassa vanhemmat auttavat nuoria paljon enemmän, koska siellä high school on niin raskasta, ettei siellä pärjäisi, jos asuisi yksin.

Yunnanin vuoristossa menimme katsomaan teatteriesityksen, jossa kerrottiin Yunnanin vähemmistökansoista. 

Ihmispaljous vaikutti tapoihin paljon. Ei ollut tavatonta, että hissit olivat niin täynnä, että ihmiset puristuivat toisiaan vasten tai että ihmismassan keskellä ohitettiin niin että koski toista, kun taas Suomessa yritetään vältellä kosketusta kaikissa tilanteissa, ja hissi on täynnä jos sinne ei mahdu koskematta toista. Kiinassa panostetaan paljon enemmän estetiikkaan kuin Suomessa, ja kiinalaiset arvostavat kauniita ympäristöjä ja kaunista materiaa. Kiinassa oli paljon koriste-esine- ja korukauppoja, joissa myytiin kaikkea kaunista. Kiinassa kunnioitusta ja rakkautta osoitetaan monesti materialla. Hostäitini tuli usein töistä lahjapakettien kanssa, sillä Kiinassa työkavereille tulee antaa kauniisti pakattuja lahjoja osoittaakseen arvostusta heidän tekemälle työlleen. Hostäitini kertoi, ettei paketin sisällöllä ole väliä, kunhan pakkaus on kaunis. Usein pakkauksissa oli jotain normaalia ruokaa, kuten omenoita.

Minä ja vaihtarikaverit oltiin Yunnanin vuorilla ja kuvassa olevalla miehellä on perinteinen puku päällä.

Talojen pihat ja puistot olivat aina kauniita, ja pihoilla oli patsaita, puita ja pensaita. Kääntöpuolena tässä on se, että sain monesti herätä kuudelta aamulla, kun työntekijät leikkasivat pensaita muotoon sähkösahalla. Löysin kiinalaisista myös samanlaisia piirteitä kun suomalaisista. Kiinalaiset nuoret ovat suomalaisten tapaan aika ujoja eivätkä he avaa omaa ajatusmaailmaansa heti kättelyssä, vaan ystävyyden saavuttamiseksi pitää tehdä töitä. 

 ”Lasimansikoita” eli kirkkaalla sokerilla päällystettyjä mansikoita saa Kiinassa kaduilla olevista pikkuruisista herkkupuodeista. Taustalla kuvassa on Nanjing road eli Shanghain keskuskatu.

Suomesta kaipasin eniten hiljaisuutta, kasvisruokaa ja hyvää ilmanlaatua. Vaihdossa tuntui välillä, ettei kukaan ymmärrä minua, koska kaikki ihmiset ympärillä olivat eri kulttuureista. Ne tunteet menivät kuitenkin ohi nopeasti, jos vain teki jotain kivaa.

Shanghain pikkukatu, jossa myydään kaikenlaista ruokaa. Tällaisia katuja oli paljon Kiinassa, ja niistä pystyi ostamaan kaikkia hedelmiä, vihanneksia ja lihaa tosi halvalla.

Ennen kuin menin Kiinaan, en osannut kiinaa melkeinpä yhtään. Kiinassa ei pärjännyt englannilla muualla kuin koulussa, joten oli pakko oppia. Opin sen verran kiinaa, että pystyn elämään kiinassa, mutta en käymään syvällisiä keskusteluja. Neljännen kuukauden kohdalla vaihtoa aloin juuri oppimaan kieltä vähän nopeammin, ja uskaltauduin puhumaan enemmän. Oli harmi, että jouduin lähtemään juuri silloin, mutta aion opiskella vielä lisää. 

Vien kynttilää Buddha-patsaalle, ja samalla sai lausua toiveen Buddhalle.

Parasta vaihdossa oli perhe, uudet ystävät ja uuden kulttuurin ja paikan kokeminen. On ihanaa, että minulla on Kiinassa perhe, jonka luokse voin mennä vierailemaan ja Suomen kokoinen kaupunki, jonka tunnen hyvin. Vaihdosta saadut ystävyydet ovat mittaamattoman arvokkaita. Minulla on nykyään ystäviä Italiassa, Venäjällä, Saksassa ja Australiassa Kiinan lisäksi. 

Minä, host-sisko ja serkku Nanjingissa. Sää oli vielä lämmin ja olimme kansallispäivän lomalla tapaamassa sukulaisia.

Parhaita kokemuksia vaihdossa olivat matkat, joita teimme Yunnaniin ja Shanghaihin. Yunnan oli kaunein paikka jossa olen koskaan ollut, ja siellä oli paljon kulttuurikohteita. Olimme siellä viikon, ja matkustimme joka päivä eri kaupunkeihin ja vuorille. Shanghaihin menin itsenäisesti italialaisen ystäväni kanssa. Vietimme joulun siellä yhdessä, koska kiinalaiset eivät vietä joulua. Söimme paljon hyvää ruokaa ja kävimme katsomassa nähtävyyksiä ja Shanghain kaupunginosia. Opimme myös käyttämään Shanghain yli 16-linjaista metroverkkoa.

Minä ja kaverit Yunnanin vuoristossa.

Minulla ei ollut paljoakaan vaikeuksia, koska kouluni ja perheeni olivat todella mukavia ja sopivia minulle. Vaikeuksista suurin oli tietenkin koronavirusepidemia, jonka takia jouduin lähtemään Suomeen ennenaikaisesti. Viimeiset viikot Kiinassa olivat aika tylsiä, koska ulos ei saanut mennä ja lopulta melkein kaikki paikat puistoja myöten olivat kiinni. Vain muutama iso kauppa oli auki. Kasvomaskin käyttö ulkona oli pakollista, ja sen pukeminen oli aika inhottavan tuntuista. Vietin kuitenkin paljon aikaa perheen kanssa, soitin ja suoritin lukion verkkokursseja. Mieluisan tekemisen löytäminen helpotti sisätiloissa oloa. Kouluun tultuamme ulkomaalaiset opettajamme kertoivat meille, että Kiinassa voi tapahtua mitä vaan ja asiat muuttuvat nopeasti. Mietin sitä usein, sillä he olivat oikeassa. Lähtömme tuli todella nopeasti ja arvaamatta. Onneksi kuitenkin viisi kuukautta, jotka sain olla Kiinassa olivat elämäni parhaimmat. 

 Perinteinen kiinalainen teeseremonia. 

Vaihtoa harkitseville ja tuleville vaihtareille: Kannattaa lähteä! Vaihto on upea kokemus, jossa oppii uuden kielen ja kulttuurin lisäksi paljon kaikkea hyödyllistä. Minun kohdallani vaihto-oppilaana olo kohensi itsetuntoani ja ryhmätyöskentelytaitoja. Olen nykyään myös paljon tiedostavampi omasta kulttuuristani, ja olen huomannut monia asioita suomalaisuudesta kun on vertailupintaa muista kulttuureista.

Teksti ja kuvat: Nelli Mikkonen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s