Tanssi- ja musiikkiproduktioiden esittelyt osa 1

Sattuipa kerran kevät, jolloin hartaasti suunnitellut ykkösten tanssi- ja musiikkiproduktiot jäivät esittämättä. Koronapandemia peruutti kaikki kevään upeat esitykset. Koska opiskelijoiden teokset olisivat olleet täyttä Sibis-laatua, esittelemme ne sanoin ja kuvin.

Tanssi- ja musiikkiproduktiot ovat vuotuiset ykkösvuosikurssilaisten yhteistyöteokset, joissa liike ja musiikki kohtaavat. Kurssien TaPr1 ja MuPr1 ohjaavina opettajina toimivat tanssin opettaja Leena Nordberg ja musiikin opettaja Päivi Nummela sekä henkistä esiintymisvalmennusta tarjosi psykologian opettaja Minka Kallio.

Ensi-ilta näille töille olisi 31.3. Nyt sen sijaan voimme nauttia näistä teoksista kuvin ja sanoin sekä kuvitella, miten musiikki täyttää huoneen ja askeleet liikuttavat kehoa. Tässä ovat seitsemän ensimmäistä teosta.

Taiteilijan lapsella ei ole kenkiä 

Tanssijat: Salla Venepalo, Vilja Haanmäki ja Stina Hydén 

”Taiteilijan lapsilla ei ole kenkiä” on teos, joka kytee ja kipunoi. Teoksessa tutkitaan ihmisten välisiä konflikteja ja ristiriitoja sekä etsitään omaa ääntä. Kolmen tanssijan luomat hahmot tarkastelevat maailmaa kukin omista kengistään käsin -mutta entä jos roolit riisutaan, mitä jää jäljelle? 

Morning Routine 

Tanssija: Katriina Forssten 

Muusikko: Fanni Niikko (huilu) 

Morning Routine on tulkinta nuorten aamutunnelmista. Teos on synkkä, mutta realistinen. Musiikki korostaa tunnelmaa ja tanssi herättää sen henkiin. Elekieli ilmaisee aamun ajatusvirtaa. Muusikko ja tanssija elävät samaa hetkeä ja yrittävät herätä todellisuuteen. Teos on hyvin monipuolinen, ja se voi yllättää tai tuntua oudon tutulta. 

You could write that story 

Tanssijat: Sofia Salonen, Vilja Helminen, Pinja Teppo 

Muusikko: Hertta Hietikko (piano, laulu) 

Teos kertoo siitä, kuinka erimielisyyksistä huolimatta ystävyyssuhteista kannattaa pitää kiinni. Jokainen suhde luo uuden tarinan, ja tuo jotain kaunista elämääsi.  

A´Qui 

Tanssijat: Klaara Henttonen ja Aino Kantelinen 

Muusikko: Ines Mennander (sävellys, laulu, piano) 

Teoksen nimi on “Á qui?” Nimi on ranskaksi, sillä haimme teokseen inspiraatiota ranskalaisesta kulttuurista ja erityisesti tyypillisestä ranskalaisesta temperamentista. Suomeksi nimi tarkoittaa “Kenelle?” Nimi viittaa siihen kuinka teos on suunnattu kaikille ja voi herättää jokaisessa erilaisia tunteita ja ajatuksia.  

Teoksen aiheena on tavallinen arki ja sen aiheuttamat konfliktit. Pyrimme rakentamaan teosta niin, että jokainen voisi saada teoksesta jotain merkityksellistä ja uutta itselleen. 

Halusimme tuoda teokseen myös huumoria ja antaa katsojalle raikkaan ja virkistävän kokemuksen. Koko teos on ranskan kielellä.  

Yhtä ja erossa 

Tanssija: Emmalotta Haverinen 

Muusikko: Maija Lappalainen (kitara, laulu) 

Tarvitseeko ihminen toista ihmistä ollakseen “kokonainen”?  

Voiko olla onnellinen erossakin ja yksin?  

Kasvukipuja 

Tanssijat: Miimi Vuojärvi ja Ella Niinistö 

Muusikko: Jona Avela (piano, sävellys) 

Kasvaminen  

infinitiivi verbistä kasvaa 

  1. Koon tai määrän lisääntyminen 
  1. Tarkoituksen etsiminen 

“Kasvukipuja” käsittelee kasvamisen vaikeuksia matkalla lapsuudesta aikuisuuteen. Mitä tapahtuu, kun lapsuus täytyy hyvästellä ja edessä odottavat uudet haasteet? Kuinka etsiä omaa paikkaansa, kun samalla täytyisi nauttia elämästä. Miten ajan saa riittämään, kun se kuluu liian nopeasti? 

Oonks  nyt aikuinen? 

Tanssijat: Biret-Ingá Pieski, Nooa Kling ja Elsa Karppinen Kulmala 

Muusikot: Pihla Tolppanen (laulu), Meri Järvinen (huilu) 

Teos käsittelee kasvutarinaamme pienistä lapsista kohti aikuisuutta. Mikä on muuttunut? Olivatko asiat, joita lapsena teimme aliarvostettuja ja voimmeko elää “elämämme parhaita aikoja” enää uudelleen? Vai onko elämän tärkein hetki kenties tässä ja nyt? Teoksessa pohditaan aikuisuuden ja lapsuuden välisiä eroja ja katsotaan menneisyyteen. Kaipaamme kaikki päiviä, joina meidät puettiin kurahaalareihin ja aurinkolaseihin ulos leikkimään. Tuolloin elämämme suuri murhe oli, että luhistuuko hiekkakakkumme päiväkodin hiekkalaatikolla vai ei. Ne ainoat kerrat, jolloin ne pysyivät kasassa toivat vilpitöntä iloa. Voiko siis aikuistuessa vastuun painaessa enää löytää samanlaista intoa noin yksinkertaisista asioista? Sitä emme vielä tiedä, mutta jäämme odottamaan. Huomisesta voi kuitenkin aina tehdä paremman kuin eilisestä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s